Team Nora

Millainen suhde sinulla on ruokaan?

Eletään tammikuuta, kaikenlaisten hyperdieetien ja laihduttamisen sesonkia. Iltapäivälehdet pursuaa vinkkejä laiduttamiseen, kuntosalit ruuhkautuu ja ajatus on peilikuvassamme.

Terveellinen ruoka ja liikunta on elintärkeitä asioita ja alan ammattilaisena olen tietysti iloinen, että näin on! Haluan omalta osaltani auttaa ihmisiä terveellisimpiin elämäntapoihin ja ennenkaikkea pyrin parhaani mukaan muuttamaan totuttuja tapoja ja ajatusmalleja, joiden kautta uskon, että ihminen voi saavuttaa pidempi kantoisia tuloksia. 

Olen itse fitness urheilija, kova treeni, ravintorikas ruoka ja onnellisuus on suuri intohimoni. Olen näitä osa-alueita vienyt äärimmilleen ja tälläkin hetkellä olen kisaan tähtäävällä kaudella eli meidän piireissä puhutulla kisadietillä.

Voi olla, että aihe jota nyt aion avata, tuntuu ristiriitaiselta, juurikin oman lajitaustani takia. Mutta minäkin olen ihan tavallinen ihminen ja ihmiset keiden kanssa teen töitä ovat ihan tavallisia ihmisiä. Syy tulla valmennukseen voi olla halu laihtua, mutta raottaessamme asiaa hiukka syvemmältä tai todella paljon syvemmältä, voi syyt löytyä jostain ihan muualta. 

Koetaan mm epävarmuutta, parisuhteen menettämistä, sairastumisen pelkoa, jaksamattomuutta arjessa, työelämään kelpaamattomuutta ja  masennusta. Näiden syiden takana piilee kaikessa pelko, pelko siitä ettemme kelpaa, ettemme riitä, ettemme kykene, suuri pelko hylätyksi tulemisesta. Uskon että se on ihmisen suurin pelko ja myös usein este hyvien asioiden syntymisessä. Voi olla myös pelokasta tulla valmennukseen , koska pelätään, että siinäkin epäonnistutaan ja jopa valmentaja voi hylätä. Toisaalta taas valmennukseen tullaan, koska oman kehon kautta on mahdollisuus näyttää konkreettisesti oma onnistuminen. 

Nykyajan ruokabuumi ja tietynlaiset yhteiskunnan luomat vartaloihanteet, pistää aika-ajoin minuakin miettimään, kuinka moni pystyy oikeasti pitämään oman elämän hallinnassa ja kuinkahan moni sairastuu sen mukana. 

Jatkuva puhuminen laihtumisesta on ärsyttävää ja liian ulkonäkö keskeistä.

Usein lihavuuden takana on paljon syvempiä ongelmia tunne elämän asioissa.Mielestäni tärkein reitti lähteä muuttamaan painoa, on lähteä tekemään muutosta mieleen ja uskallettava rohkeasti avata ehkä kipeitäkin asioita menneisyydestä ja nykyhetkestä. Nimittäin pelkkä laihuus ja pelkkä fitness vartalo ei tee onnellisuutta, samat haavat kulkee mukana avoimena, niin kauan ennen kuin ne uskaltaa kohdata silmästä silmään. Tästä kertoo mm jojoilu eli isot painon vaihtelut, jota nähdään usein rajujen laihdutukuurien seurauksena ja fitness diettejen jälkimainingeissa. 

Kun iso tavoite on saavutettu, voidaan se pilata pahimmassa tapauksessa jo yhdessä viikossa. 

Monissa talouksissa käytetään digivaakaa ja ruokapalat kulkee sen kautta. Normaalia vai ei? Siitä on varmasti montaa mielipidettä. Joskus se voi olla hyväkin, jotta aijemmin väärin syönyt henkilö, oppii tietämään normaalit ja riittävät ruokamäärät määrät itselleen. Mutta henkilökohtaisesti kannustan kuitenkin päästämään siitä myös irti, jotta normaali suhde ruokaan säilyisi. Eli elämäntapamuutosta tehdessä voit käyttää vaakaa, mutta tarkoitus ei ole kulkea ruokavaaka kainalossa lopun ikää. Kun oppii hahmottamaan määrät, on helppo koota ateria missä tahansa. Ihan normaali lautasmalli toimii myös mielestäni hyvin! 

Fitness dietit on asia erikseen ja kausiluontoisesti "hifistely" voi olla joskus paikallaan, jos suhde ruokaan on terve!

Nuorille fitness urheilijoita kannustan myös säilyttämään normaalin suhteen ruokaan, jos olet reissussa kisakauden ulkopuolella, voit varmasti syödä hotellin aamupalan, kooten sen fixusti puhtaista tarjolla olevista ruuista. Mielen ja aineenvaihdunnankin on tärkeää saada välillä muutosta grammaruokailuun. Poikkeus pätee tähän kisadietillä, silloin tietenkin kaikki ruokasuunnitelman mukaan. 

Rupesin tätä asiaa pohtimaan enemmänkin, koska rakennan parhaillaan uutta nettivalmennusta, joka on mahdollista toteuttaa kotitreenillä , mahdollisimman simppelisti ja mukavasti. Olen rakentanut tähän valmennukseen ruokavalion joka ei ole gramman tarkka. 

On erittäin tärkeää, mutta samalla äärimmäisen haastavaa oppia kuuntelemaan mitä keho milloinkin vaatii. Keho ja sydän kertoo aina jotain, tunnet aisteilla kylläisyyttä, nälkää, surua, iloa ja paljon muita tunnetiloja. Kuuntelemalla sitä rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, pääset jo hyvin pitkälle. 

Tietysti on oltava ja opeteltava perus asiat, mitä ravintorikas ruokavalio vaatii (proteiinit, rasvat, hiilihydraatit yms) ja niiden oikea ajoitus. Tämän opettaa seuraavaksi lanseeraamani "Easy Fit Challenge Home" valmennukseni, joka tulee myyntiin kevään aikana.

Liikunnan puolelle haluan tuoda motivoivaa, energistä, monipuolista liikkumista, järkevissä määrin. Normaali , normaalia arkea elävä ihminen ei mielestäni tarvitse liikuntaa 2 tai varsinkaan 3 kertaa päivässä, vaan hyvin suunnitellut treenit, jotka tukee optimaallisessa rasvanpoltossa tärkeää kasvuhormoonin tuotantoa ja nostattaa insuliinia järkevästi oikeaan aikaan päivästä. Nuo kaksi asiaa näyttelevät rasvanpoltossa isoa osaa! On tärkeää muistaa pitää huolta myös aineenvaihdunnasta ja hormoonitoiminnasta, joka helposti järkkyy liian isoilla liikuntamäärillä ja liian pienillä ruokamäärillä, joista pääsemmekin nopeasti aineenvaihdunnan häiriö tiloihin yms, jota en aijo ruveta sen koommin availemaan.

Liika kontrolli voi ajaa myös erittäin yleisiin ja surullisen vaijettuihin syömishäiriöihin.

Haluan tällä kirjoituksella rohkaista sinua, hetkeksi miettimään millainen suhde sinulla on ruokaan ja liikuntaan. 

Onko ne pakkomielteitä vai luonnollinen osa arkeasi, joka tuottaa iloa ja mielihyvää?

Epäiletkö että suhde ruokaan on häiriintynyt vai voitko suhtautua siihen kun mihin tahansa asiaan, ilman että se aiheuttaa ahdistusta? Hyvä jos pystyt, siihen pitäisi jokaisen pyrkiä, sillä se on meille välttämätön elinehto.

Mikäli koet rinnassasi piston, on syömistottumuksesi voinut kokea jonkin asteen kolhun. Ahmimista, bulimiaa, anoreksiaa... Bulimiaan liitetään oksentaminen, mutta sairaus voi olla päällä jos syömisen jälkeen on tarve hakeutua liikkumaan tai oloa halutaan keventää erilaisilla ulostuslääkkeillä tai seuraavana päivänä pyritään säännöstelemään syömistä (lähinnä hiilihydraattia), joka hyvin usein ajaa uudestaan ahmimis kierteeseen... 

Syömishäiriöistä ihmistä ohjaa kaikessa toiminnassa ruoka ja sen ajattelu. Minäkuva voi heittää helposti ja  omat terveet aistit sumentua sairastumisen myötä. Nämä on hyvinkin yleisiä ongelmia joita itsekkin kohtaan omassa ammatissani paljon. 

Sairastunut ei ole aina teini-ikäinen tyttö, vaan joukossa on kaikenikäisiä, naisia ja miehiä. 

Toipumis prosessissa tärkeintä on ensin myöntää asia itselle ja läheisille. Asiasta voi puhua ääneen ja sitä ei tarvitse hävetä, vaikka kyseessä onkin hyvin intiimi asia. Pitää ymmärtää, että tässä tapauksessa puhumme sairaudesta ei tahdon asiasta tai siitä kuinka hyvä tai onnistunut olet ihmisenä. Ja mikä tärkeintä, on tiedostaa ja uskoa, että syömishäiriöistä voi parantua!

Pyydä apua ja / tai hakeudu siis hoitoon ajoissa tai kiinnitä asioihin hyvissä ajoin huomiota, jos tämän kaltaisia asioita ilmenee suhteessasi ruokaan!

Omalta osin haluan kannustaa kaikkia terveellisiin elämäntapoihin ja toivon, että jokainen löytäisi itselleen inspiroivan tavan liikkua ja syödä oikein. Kaikki ei sovi kaikille, mutta jokaiselle löytyy varmasti oma hyvä tapa saada energinen elämä :) 

Nora

Menossa mukana